Olen kirjannut tähän muutamia tavoitteitani ehdokkuuttani koskien:

• Kristillisiä perusarvoja, perhearvoja, heikomman puolustamista on pidettävä edelleenkin arvossa. Kirkon on uskallettava moniarvoisuudenkin keskellä pitää kiinni arvoistaan ja levitettävä evankeliumia. Lähetystyö on keskeisimpiä asioita kristinuskossa ja siihen on panostettava. Myrskyävässä maailmassa pidän ekumeniatyötä, kristillisten kirkkojen välistä yhteistyötä tärkeänä. Kirkossa nyt esillä olleisiin kiistakysymyksiin suhtaudun siten, että hyväksyn naisen toimimisen papin virassa. Samaa sukupuolta olevien parien kirkollista siunaamista en hyväksy, sillä avioliitto kuuluu miehelle ja naiselle. Kirkon ja valtion yhteistyöstä ei ole syytä luopua, koti, uskonto ja isänmaa pidettäkööt kunniassa.

• Päätöksenteon avoimuus on minulle tärkeä asia. Kannatan ehdottomasti tiedottamisen kehittämistä, yksi tekijä on seurakunnan internet-sivujen kehittäminen. Seurakuntalaisten on tiedettävä, mitä palveluita seurakunta tarjoaa ja koettava seurakunta itselleen läheiseksi sen sijaan että kokisivat seurakunnan olevan jossain korkeiden muurien takana. Seurakunnan on oltava ihmistä lähellä.

• Paikallislehdissä on viime aikoina esiintynyt ajatustenvaihtoa Honkakankaan hautausmaan tilasta. Tietenkin kirkon tärkein tehtävä on Jumalan sanan levittäminen maailmassa. Kuitenkin hautausmaan yleisilmeestä vastaaminen kuuluu sitä hoitavalle seurakunnalle ja hautausmaan tila on monille seurakuntalaisille ja hautausmaalle haudattujen omaisille tärkeä asia. Yksittäisten hautojen hoitaminen toki kuuluu omaisille, mutta hautausmaan yleisilmeessä on varmasti parantamisen varaa. Yksi mahdollisuus olisi pyytää seurakuntalaisilta aloitteita ja ehdotuksia siitä, miten hautausmaata voitaisiin kunnostaa ja sitten ryhtyä edistämään toteuttamiskelpoisia ideoita. Mikäli verkkoaidan korvaaminen puuaidalla olisi mahdollista, myös sitä voisi harkita.

• Seurakunnan omaisuutta on hoidettava järkevällä tavalla. Ailangan metsistä on käyty ajoin vilkastakin keskustelua. Olen sitä mieltä, että kestävään käyttöön perustuvaa metsänhoitoa ei pidä vastustaa. Seurakunnan omaisuus on kaikkien seurakuntalaisten yhteistä omaisuutta.

En ole hoitanut aikaisemmin seurakunnallisia luottamustehtäviä ellei lasketa sitä, että olin 2003-06 varajäsen nuorisotyön johtokunnassa (yhteenkään kokoukseen ei kyllä tarvinnut osallistua). Isänpuoleisesta suvustani on ollut aikanaan edustajia Kemijärven kirkkovaltuustossa, nimittäin isomummini Huldan isä, Laurilan isäntä Frans Kostamovaara (1881-1964) Kostamosta ja isoukkini setä K. E. Kaisamatti eli Lanton Kalle (1877-1963) Levärannalta. Molemmat hoitivat myös kunnallisia luottamustehtäviä Maalaisliiton edustajina. Lanton Kalle toimi kirkkovaltuutettuna useita kertoja, viimeksi vuonna 1960. Siis yli 40 vuotta on siitä, kun suvusta on ollut edustaja kirkkovaltuustossa, ja haluaisin olla osaltani jatkamassa näin myös esi-isieni työtä. Sukulaisena olen ehkä jäävi puhumaan, mutta Lanton Kalle oli käsittääkseni monessa mielessä uudistusmielinen ja aikaansa edellä oleva mies. Hän toimi aktiivisesti myös lähetystyön edistäjänä mm. organisoiden rahankeruita, erityisesti Kiinan-lähetystyöhön, mikä sen ajan mieheltä oli osoitus melkoisesta kyvystä yhteisvastuulliseen ajatteluun. Kemijärven seurakuntalaisten oikeuksia hän puolusti jämerästi ajoittain ankarankin temperamenttinsa voimalla.