Olen koonnut tälle sivulla muutamia vanhoja valokuvia sukuni historiasta.
Isoukkini, Kiherin tilan isäntä Janne Kaisamatti (1902-77) ja hänen vaimonsa, emäntä Hulda o.s. Kostamovaara (1915-). Janne ja Hulda avioituivat vuonna 1935, mutta heistä ei ole olemassa hääkuvaa. Janne-ukistani on kyllä lukuisia valokuvaamossa otettuja nuoruudenaikaisia kuvia, mutta Hulda-mummistani vain tämä yksi, joka on otettu sota-aikana henkilöllisyystodistusta varten.
Maaseudulla ovat juuremme... Kuva vuodelta 1967. Marjatta-mummini appiukkonsa, maanviljelijä Janne Kaisamatin kanssa heinätöissä Kiherin pelloilla Levärannan kylässä. Tila on ollut sukumme hallussa vuodesta 1880.
Isoukkini Janne Kaisamatti oli vankka maalaisliittolainen ja aktiivinen toimija puolueen lisäksi mm. maamiesseurassa. Janne Kaisamatin appiukko, Laurilan isäntä Frans Kostamovaara (1881-1964) oli Kemijärvellä ahkera kunnallismies.
Maalaisliittoa perustettaessa v. 1906 tiedetään erään maanviljelijän sanoneen: ”Kaikkien tulee kuulua maalaisliittoon, koska kaikki kerran ovat maasta tulleet ja maaksi jälleen tulevat ja kaiken ikäänsä leipää saavat.”
| Äidinäitini
isä, koneasiamies Akseli Olavi Huttunen
(1900-73) oli kolmen sodan veteraani. Hänen persoonansa
oli hyvin värikäs ja elämänsä monivaiheinen; tuskin
kovin moni suomalainen on osallistunut sisällissotaamme
sekä punaisten että sitten valkoisten puolella. Kuvassa
hän on jo jatkosodan käyneenä ylikersanttina. Tuolloin
häntä pyydettiin jäämään armeijan palvelukseen,
mutta tästä tarjouksesta vapaana sieluna ja
individualistina tunnettu isoukkini kieltäytyi. Vuonna 1917 nuorukaisena Akseli tuli urheiluharrastuksensa vuoksi kosketuksiin Rovaniemen Sosialidemokraattisen työväenyhdistyksen toimintaan ja liittyi järjestön jäseneksi. Hän oli mukana myös punakaartin toiminnassa. Sitten tuli koko maassa suuri lakko, jossa järjestäytynyt työväenliike oli mukana. Työnseisauksien alkaessa monet työnantajat uhkasivat erottaa kaikki ne, jotka osallistuisivat lakkoon. Lakon päätyttyä Rovaniemen työväentalolla kehotettiin lakkolaisia palaamaan työpaikoilleen ja luvattiin: "Jos yksikin joutuu pois töistään sen vuoksi, että on osallistunut meidän lakkoon, alkaa uusi lakko koko Suomessa. Meille sosialidemokraateille on yksi mies niin kuin tuhannen miestä!" Nuoren Akselin mieltä tällainen lupaus ylevöitti. "Onpa meillä vankka tuki takanamme!" Reippain mielin hän marssi takaisin työpaikalleen, missä johtaja ensi töikseen ilmoitti erottavansa kaikki lakkoon osallistuneet. Täynnä uhmaa Akseli marssi takaisin työväentalolle, pianpa johtaja näkee, miten vahva liike hänellä on takanaan. Työväentalolla työväenherrat istuivat pirtulasi nokan edessä. Kun Akseli kertoi asiansa, sai hän vastaansa naurunremakan - "ei me aleta poikasten kanssa millekään". Tuolloin 17-vuotias isoukkini otti Sosialidemokraattisen puolueen jäsenkirjan esille puolueen Rovaniemen osaston johtajan edessä. Hän repi jäsenkirjansa ensin kahtia ja sitten vielä toisen kerran ja vannoi lujasti: "Niin kauan kuin minä elän ja minusta sukua lähtee, ei yksikään tähän kaartiin kuulu!" Vielä talvella 1918 kapinan puhjettua Akseli pohti, lähtisikö sittenkin Kemin taisteluihin. Hänen äitinsä Ida teki kuolemaa ja pyysi vain tunteja ennen kuolemaansa, ettei Akseli lähtisi. Tämän pyynnön Akseli toteutti. Osallisuudestaan punakaartin toimintaan vuoden 1917 aikana hän kuitenkin joutui piilottelun jälkeen pidätetyksi ja pelastui vain ihmeen kaupalla kenttäoikeuden kuolemantuomiolta. Vankeusaikanaan Akseli sai pian luottamustehtäviä, muiden vankien vahtimista ja lopulta hän "kääntyi" valkoiseksi. Kevättalvella 1918 hän osallistui Petsamon valtausta yrittäneeseen retkikuntaan valkoisena Lapin jääkärinä. Tämä sotaretki oli kuin seikkailukirjasta, joskin se päättyi verisesti ja vaati paljon uhreja ja Akseli jäi sotavangiksi Norjaan, mistä palasi vasta loppuvuonna. Suomen valtiolle nämä sotakokemukset eivät kuitenkaan vielä riittäneet, vaan Akseli joutui pian kotiin palattuaan suorittamaan asepalveluksensa; olihan hän vasta 18-vuotias. Kaksi vuosikymmentä myöhemmin Akseli Huttunen osallistui myös talvi- ja jatkosotiin saaden lukuisia urhoollisuusmitaleja. |
 Akseli Olavi Huttunen 1.4.1900 - 24.10.1973 Veteraanien perintö |