Omat asiat ja yhteiset (eli politiikasta ja elämästä yleensä)

Santeri Alkion viitoittama tie

Politiikka, yhteisten asioiden hoitaminen, on kiinnostanut minua niin kauan kuin muistan. Ekaluokkaisena huoneeni kirjoituspöydältä löytyi presidentti Urho Kekkosen sekä silloisen ulkoministeri Paavo Väyrysen ja valtiovarainministeri Iiro Viinasen kuvat. Vuoden 1994 presidentinvaaleissa kannatin Paavo Väyrystä ja toisella kierroksella Elisabeth Rehniä - samana syksynä vastustin kiivaasti Suomen EU-jäsenyyttä. Reilu viikko epäonnisen kansanäänestyksen jälkeen täytin 10 vuotta.

Huomattavaa on, ettei minua koskaan ole yritetty istuttaa minkään tietyn aatteen muottiin. Vaikka monet sukulaisistani ovat keskustalaisia, on ympärilläni ollut paljon muitakin aatesuuntauksia kuin keskustalaisuutta. Presidentinvaalien 2000 toisella kierroksella tempauduin mukaan poliittiseen toimintaan. Syksyllä 2000 tulin kosketuksiin paikalliseen politiikkaan osallistuessani aktiivisesti äitini kunnallisvaalikampanjaan. Äiti on istunut Kemijärven valtuustossa vuodesta 2001 lähtien. Suvussani on ollut poliittista aktiivisuutta kauan, mm. isoisosetäni K.E.Kaisamatti toimi voimallisesti Kemijärven poliittisessa elämässä v. 1903-60 ja isomummini isä Frans Eemil Kostamovaara oli myös valtuutettu ja monessa mukana.

Keskustapuolueen valitsin poliittiseksi kodikseni sen vuoksi, että olen kokenut alkiolaisen aatteen omakseni. Keskustalaisuus on siinnyt suomalaisuudesta - se ei ole tuontitavaraa kuten sosialidemokratia tai kapitalismi. Osallistuin kesällä 2002 Hämeenlinnan puoluekokoukseen ja kannatin annoin tukeni uudelle puheenjohtajalle Anneli Jäätteenmäelle. Hän oli hyvä puheenjohtaja ja hyvä pääministeri. En kuulunut siihen joukkoon, jotka käänsivät selkänsä Annelille ja irtisanoutuivat hänen politiikastaan juhannuksen 2003 tapahtumien myötä.

Kemijärvellä elvytimme Keskustanuorten toiminnan keväällä 2002. Pääsääntöisesti minut on otettu vastaan hyvin poliittisessa järjestötoiminnassa. Keskustanuoret ovat toimineet hyvin aktiivisesti Kemijärvellä viime vuosina ja tuoneet uusia näkemyksiä päätöksentekoon. Kunnallisvaaleissa 2004 johdin Keskustanuorten vaalikampanjaa - lunta tuli tupaan silloinkin, jouduin taas kerran monelta taholta arvostelluksi, mutta niin vain kävi, että tukemani nuoret ehdokkaat Teija Tohmola ja Petra Uusisalmi saivat valtuustopaikat huimilla äänimäärillä. Valtakunnan politiikan suhteen sanon, että uskon edelleen aluepolitiikkaan ja siihen, että ihminen on yhtä arvokas, asuipa Kehä Kolmosen sisä- tai ulkopuolelta. Lappia on kehitettävä. Aikanaan kemijärveläinen kansanedustaja M.O.Lahtela ja hänen poikansa Olavi Lahtela puuhasivat Kemijärvelle mm. emäntäkoulun ja sellutehtaan - sitä henkeä tarvittaisiin yhä - niin Kemijärvellä kuin valtakunnan johdossa!

Keskustanuoret Paavo Väyrysen vieraina Brysselissä. Kuvassa Jussi Alaräisänen, Susanna Viitala, Paavo Väyrynen, Petra Uusisalmi ja minä.

Muita mainintoja elämästäni

Keskustaliikkeen lisäksi toimin järjestöistä Kemijärven Suomi-Amerikka yhdistyksessä, jonka johtokuntaan kuulun sekä olen Raittiuden Ystävien kannattajajäsen. Alkiolaiseen tapaan olen noudattunut koko elämäni ehdotonta raittiutta, jonka olen mummiltani perinyt. Sitäkään aatetta minulle ei ole koskaan yritetty väkisin syöttää, vaan olen moninaisten syiden vuoksi sen itselleni parhaaksi katsonut ja varmasti se olisi kaikille hyväksi. Monessa asia olen joutunut, ja on hyväkin, tekemään kompromisseja, mutta tässä asiassa en anna periksi.

Kuvassa minä ja Miina-serkku kesällä 2000 kaikkien aikojen suurimman suomalaisen, rakkaan presidenttimme URHO KEKKOSEN viimeisellä leposijalla.

Opin lukemaan jo 4-vuotiaana tavaamalla Lapin Kansan otsikoita ja tienvarsien opastekylttejä, kun kesäisin ajoimme mummin ja ukin kanssa Kemijärven Martinvaaraan, missä ukki pyöritti muiden toimiensa ohella pientä matkamuistomyymälää. Minua kannustettiin kovasti kirjallisuuden pariin. Sukututkijana pidän eniten elämäkertojen lukemisesta; totuus kun on, että ihminen, joka ei tunne aikaa ennen syntymäänsä, jää ikuiseksi lapseksi. Historiasta ja nykypäivästäkin löydämme helposti monia henkilöitä, joiden elämästä voi oppia paljon niin isoissa kuin pienissä ja arkisissakin asioissa. Sankareitani ovat mm. filosofi Seneca, Ruotsin entinen kuningatar Kaarina Maununtytär, intialainen kansanjohtaja Mahatma Gandhi, Intian pääministeri Indira Gandhi ja kotimaisista kirjailija, puolueen perustaja Santeri Alkio, presidentti Kyösti Kallio sekä kansanvalistaja Alli Trygg-Helenius. Nykyisistä julkisuuden henkilöistä arvostan eniten Ritva Santavuorta ja hänen suorasukaisia mielipiteitään, joita mm. Aamu-TV:n lähetyksistä saan ilolla seurata.

Vakaumuksestani totean, että kuulun evankelis-luterilaiseen kirkkoon ja minulla on omakohtainen kristillinen vakaumus. Usko Jeesukseen on koko elämää kantava, turvallisuuden antava, perustavanlaatuinen asia. Mikään fanaatikko tai ahdasmielinen fundamentalisti en koe olevani. Seuraan tarkasti kirkkomme ja koko kristikunnankin tapahtumia. Ekumenia, yhteistyö eri kristittyjen kirkkojen välillä, on minulle hyvin tärkeä asia, samoin lähetystyö. Nykyisissä Suomen kirkkoa koettelevissa oppiriitakysymyksissä en löydä leiriäni sen paremmin vanhoillisten kuin liberaalienkaan parista, sillä hyväksyn naisen toimimisen papinvirassa, mutta en voi hyväksyä esim. samaa sukupuolta oleville parien liittojen kirkollista siunaamista.

Paavo Väyrynen sanoi eräässä puoluekokouksessa, että hänen on helpompi luetella huonoja kuin hyviä puoliaan. Niin minullekin olisi luontevalta ja kovin ihanteellisen kuvan antaminen itsestään tuntuu valheelliselta. Sokrateen sanoin: "Tiedon korkein aste on oman tietämättömyytensä tajuaminen." Tunnustan olevani särmikäs persoona, temperamentistaan tunnettujen sukuhaarojen yhdistelmä. Arvoiltani monien mielestä varmaan vähintäänkin vanhoillinen - ellen peräti ultrakonservatiivi. Raittiusaatteessani olen yhtä tiukka kuin Johannes Virolainen, minkä kyllä lasken enemmän plussa- kuin miinuspuolelle. Ja on minussa jotain muutakin hyvää - olen pitänyt kiinni periaatteistani ja pistänyt itseni likoon oikeaksi kokemiani asioita ajaessani välittämättä siitä, mitä seurauksia itselleni mahdollisesti koituu.

TAKAISIN

pari kuvaa 20-vuotissyntymäpäiviltäni 22.10.2004 Kemijärven kulttuurikeskuksen kerhohuoneessa: