Isäni puolelta olen lähtöisin
Kemijärven Levärannalta, jota pidän kotikylänäni.
Kaisamattien kantaisä, J.E.Kaisamatti eli Lanton Juntti tuli
Kemijärvelle vuonna 1877. Hän eli 91-vuotiaaksi ja oli tunnettu
poikkeuksellisen vahvasta temperamentista, joka on periytynyt
suvussa useiden sukupolvien päähän. Kuvan talo on rakas
mummolamme, vuonna 1906 valmistunut Vanhan Kiherin tilan
päärakennus, jonka kunnostivat ja nykyaikaistivat isäni
vanhemmat Mauri ja Marjatta Kaisamatti v. 1987. Vanha maalaistalo
on ihanteellinen mummola kymmenelle lapsenlapselle, kun he
tulevat lomiaan viettämään.
Kiherin eli Kihöörin tilan perusti Matti Gehör, nahkuri ja
uusherännyt saarnamies v. 1880. Hänen tyttärensä Briita Kaisa
avioitui Lanton tilan vanhimman pojan Krister Adolf eli Risto
Kaisamatin kanssa. Vuonna 1925 Matti Gehör möi tilansa
tyttärenpojalleen Janne Kaisamatille, joka oli minun isoukkini
ja jonka mukaan minut on nimetty. Mauri-ukkini, nykyinen Kiherin
isäntä, on Janne Kaisamatin poika.
Ukkini
Mauri Kaisamatti
Kuvassa Mauri-ukkini lukee pojanpojalleen Tuomakselle Vanhan Kiherin pirtissä kesällä 1996. Ukkini Mauri Kaisamatti tunnetaan seutukunnallamme ansiokkaana puutaiteilijana, jonka oppiin hakeudutaan runsain joukoin. Minulle näitä kädentaitoja ei tiettävästi ole liiemmin periytynyt, mutta ehkäpä sentään muita ominaisuuksia "Lanton verestä". Mauri-ukki on opettanut puutyötä, kuten antiikin entisöintiä ja veneentekoa mm. Kemijärven kansalaisopistossa. Sukumme sitkeydestä kertoo sekin, että Mauri-ukki viittasi kinttaalla 65 vuoden eläkeiälle, jota siirsi ensin 67 vuoteen, sitten 69 vuoteen. Puutyötaidot ja talonpoikaishenki näkyvät Vanhan Kiherin sukutilalla, jonka ukki ja mummi kunnostivat ja ehostivat kokonaan uuteen uskoon. Nykyajan vaatimukset, astianpesukoneet, biljardipöydät ym. on sovitettu tyylikkäästi kangaspuiden, lipastojen ja könninkellojen joukkoon. |
Suku
koolla
Tässä kuvassa on ukkini Mauri Kaisamatti vaimonsa ja lastensa kanssa. Eli isäni lisäksi kaikki setäni ja tätini. Kuva on otettu Kiherissä v. 1994 Maurin ja Marjatan nuorimman pojan Markon häissä. Vasemmalta oikealla: Kari-setäni, joka työskelee opettajana Rovaniemellä, Päivi-tätini, joka on alueassistentti Nordea-pankissa Oulussa, Tarja-tätini, joka on asiakaspäällikkö Kauppalehdessä Helsingissä, isäni Unto, joka on tutka-aseman päällikkö Sodankylässä, Arto-setäni, joka työskentelee osastopäällikkönä Rovaniemen Citymarketissa sekä Marko-setäni, joka on lentokapteeni Finnairilla ja asuu Sipoossa. Lastenlapsia on yhteensä 10, joista minä olen vanhin. |
Mummini
Marjatta
Marjatta-mummi perkaa muikkuja Miina-serkkuni kanssa. Kun lapset ja lapsenlapset tulevat Kiheriin, on talo täynnä elämää ja mummilla kädet täynnä työtä. Mutta sitten on taas pitkiä talvi-iltoja, jolloin on hyvä mennä vaikka kutomaan Levärannan koululle. Marjatta on kotoisin Ranuan Kuusijärveltä, hän tuli Kaisamatin sukuun miniäksi v. 1959. Hänen vanhempansa olivat Kuuselan tilan isäntä, Usko Eevert Hiltula ja hänen vaimonsa Anni. Marjatta-mummini veli, sahayrittäjä ja hevostilallinen Tauno Hiltula asuu nykyään Kuuselassa. Tauno on Ranualla tunnettu värikkäänä, lujasti oikeutta puolustavana kunnallismiehenä. |
Isomummoni
Hulda Kaisamatti
Mauri-ukin äiti, entinen tilanemäntä Hulda Kaisamatti on sukumme vanhin. Hän on kotoisin Kostamon kylästä ja ylitti Kemijoen avioiduttuaan vastakkaisessa kylässä, Levärannalla, Kiheriä isännöineen maanviljelijä Janne Kaisamatin kanssa v. 1935. Olen Hulda-mummin vanhin lapsenlapsenlapsi ja välimme ovat muodostuneet läheisiksi. Hulda jaksoi yksin asua ja emännöidä Uutta Kiheriä korkeaan ikään saakka, karjasta tosin luovuttiin jo vuonna 1976. Aina "penskana" käydessämme Hulda-mummilla oli tarjottavaa pöydässä, usein itse tehtyjä torttuja ja saimmepa monesti vielä lämpimät villasukat tai lapaset. Uudessa Kiherissä asuu myös mummin nuorin poika, Jussi-setä, joka tosin työskentelee Rovaniemellä Apukan tutkimusasemalla. Vahva luottamus Korkeimman johdatukseen ja rukouksen voimaan on keskeinen osa isomummini elämänkatsomusta. Herättyään tapaturman jälkeisestä leikkauksesta keväällä 2004 hän sairaalassa melkein ensi työkseen kertoi minulle kantavansa huolta siitä, että jälkeläiset saisivat hyvän puolison. Erityisesti minun kohdalla tämä huoli kuulemma tuntuu olevan aiheellinen, niin että olen kiitollinen mummin rukouksista tässäkin asiassa. Tapaturman jälkeen mummini ei enää voinut palata kotiinsa kokoaikaisesti asumaan, mutta vielä yli 90 vuoden iässäkin hän seuraa vanhainkodilla tarkasti aikaansa, pää kun on "täydessä humeerissa" ja vierailee usein Levärannalla. |
Isäni
Unto ja hänen vaimonsa Marja-Riitta
Isäni Unto asuu Sodankylässä. Hän on tehnyt pitkän päivätyön Suomen armeijan palveluksessa, hän on Lapin Lennoston alaisuudessa, Vaalajärven tutka-aseman päällikkö. Minulla ei ole ollut koskaan sadun pahaa äitipuolta, vaan hyvä äitipuoli, jonka kanssa olen tullut toimeen. Isäni vaimo Marja-Riitta on kotoisin Kemijärveltä hänkin ja työskentelee Sodankylän Osuuspankissa. |
Nassikat
Minulla on kaksi velipoikaa isän puolelta. Jyrki, joka syntyi 22.7.1989 ja Jukka, joka syntyi 23.3.1992. Pojat käyvät koulua Sodankylässä ja harrastavat mm. jääkiekkoa Sodankylän Pallossa sekä metsästystä ja kalastusta. Vas. Jyrkistä otettu kuva konfirmaatiopäivänä. Oik. Jukka mummolassa esittelee mummin opastuksella kutomaansa poppanaa. |
|
Jukka opettaa Maiju-serkkua kutomaan. |
Kuvassa serkkuni Anni Kaisamatti. |