Minä ja sukuni

Tuloni tänne

Koillislappilaiset ottivat lokakuun 22. päivän aamun vastaan nuoskaisen räntäsateen merkeissä. Elettiin Herran vuotta 1984 Suomen tasavallassa. Kaikkien aikojen suurin suomalainen, presidentti Urho Kekkonen oli jättänyt virkansa kolme vuotta aiemmin ja odotti hivuttavan taudin muodossa lähestyvää kuolemaansa yksinäisenä Tamminiemen vanhuksena. Uutena presidenttinä istui Mauno Koivisto ja pääministerinä Kalevi Sorsa. Maa eli nousukauttaan, ja Kemijärvellekin nousi Salcompin tehdas arvostetun kaupunginjohtaja Kaarlo E. Liimataisen aikaansaannoksena.

Tuona nimenomaisena maanantaipäivänä käytiin Suomessa kunnallisvaalit. Kemijärveläisistä ainakin valveutuneimmat suuntasivat vaaliuurnille. Reilun tunnin olivat äänestyspaikat jo olleet auki, kun tulin tähän maailmaan - samalla tavoin kuin Julius Caesar muinoin. Se tapahtui Kemijärven aluesairaalassa, aika lailla tasan kello varttia yli yhdeksän aamulla. Yhdeksän päivää myöhemmin suuren idolini, Intian rautarouva Indira Gandhin elämä katkesi konekiväärituleen.

kuvia äidinpuoleisesta suvustani

Synnyin 22.10.1984 Kemijärvellä.

Tässä kuvassa olen vastasyntyneenä isovanhempieni Else ja Heino Kaisanlahden kanssa. Heino-ukkini on kemijärveläinen poromies ja hoitanut myös monia liiketoimia. Else-mummini on entinen oppilaskodinhoitaja ja tuntiopettaja.

Vanhempani ovat erikoissairaanhoitaja, yo-merkonomi Tarja Kaisanlahti ja opistoupseeri Unto Kaisamatti. Molemmat ovat kotoisin Kemijärveltä ja polveuden pääosin niistä vanhoista uudisraivaajasuvuista, jotka ensimmäisenä uskaltautuivat Pohjan perukoille. Kemijärven ensimmäinen asukas Paavali Halonen on yksi esi-isistäni.

Kemijärvi on ollut minulle hyvä paikka asua ja elää. Olen syvästi juurtunut kotiseutuuni. Tietysti näillä selkosilla olen kokenut muutakin kuin auringonpaistetta, mutta synkemmätkin asiat koetan ainakin joskus kääntää vahvuudekseni.

 

Harjutien mummolassa joskus 1980-luvulla.

Kuvassa äitini, minä, Else-mummi ja Heino-ukki.

Asuin äitini kanssa Kemijärven Särkikankaalla, Koulukadulla keväästä 1987 lähtien. Vietin paljon aikaani Harjutien mummolassa, jossa Else-mummi ja Heino-ukki ovat asuneet 1970-luvulta lähtien. Talon on vanha rintamamiestalo, jonka Elsen isä, koneasiamies Akseli Huttunen rakensi v. 1950.

Äidinäitini Else on ollut minulle merkittävä hahmo ja hänen voimakas persoonansa muodostui keskeiseksi tekijäksi lapsuudessani ja kasvatuksessani. Onko lopputulos ollut onnistunut, sen saa jokainen itse mielessään ratkaista.

 

Hulda Huttunen 12.11.1905 - 1.2.1990

Tämä on viimeinen valokuva isomummostani Hulda Huttusesta, otettu jouluna 1989.

Olin 5-vuotias hänen kuollessaan, mutta muisto minulle tästä minulle hyvin tärkeästä sanavalmiista ja omanarvontuntoisesta naisesta on jäänyt elämään.

Hulda Huttunen oli muuttanut Kemijärveltä kotikaupunkiinsa Rovaniemelle jo vuonna 1965, mutta häneen pidettiin tiiviisti yhteyttä ja erityisesti Else-mummini piti huolta äidistään. Elämäntyönsä Hulda Huttunen teki kotiäitinä. Hänen miehensä Akseli Huttunen (1900-73) oli koneasiamies, työnjohtaja ja kolmen sodan veteraani. Akseli Huttunen, puoliksi savolainen, oli tunnettu myös persoonallisena supliikkimiehenä. Tiettävästi olen perinyt häneltä vähintäänkin omintakeisen huumorintajuni.


Isomummini Hulda tyttärensä Elsen, minun äidinäitini, kanssa jossain päin Torniojokilaaksoa huviajelulla 1970-luvulla


Else-mummini sisartensa Terttu Lindénin ja Eila Lehtelän kanssa. Molemmilla sisaruksilla on kolme lasta. Terttu-täti asuu Tampereellä, hän työskenteli legendaarisessa ravintola Tillikassa kassanhoitajana. Tertun ensimmäinen mies oli nosturinkuljettaja Väinö Mäkelä (k. 1973) ja toinen mies työnjohtaja Sulo Lindén (k. 1988). Eila-täti työskenteli opettajana Kuusamossa ja Taivalkoskella. Hänen ensimmäinen miehensä oli kirvesmies Aate Säkkinen (k. 1983) ja toinen mies linja-autonkuljettaja Elo Lehtelä. Terttu-tätini teki usein hillareissuja Kemijärvelle. Tässä olemme kuvattuna Martinvaaran kesämökillämme. Myös minä olen vähintään kerran kesässä käynyt hänen vieraanaan Tampereella.

 

Rovajärvellä.

Kuvassa minä, äiti ja Heino-ukki Rovajärven jäällä talvipäivää viettämässä joskus 1990-luvun alussa.

Heino-ukkini on kotoisin Rovajärven lähistöltä, Rovalan tilalta. Tilan perusti ukkini ukki, metsänvartija Johan Fredrik Kaisanlahti (1850-1921), joka kohosi piian aviottomasta lapsesta äveriääksi porotilalliseksi. Rovalan tila toimi aikanaan myös kestikievarina Rovaniemen ja Kemijärven väliä kulkeneille matkalaisille.

Monet Rovalan suvun miehet ovatkin tunnettuja poikkeuksellisen kovasta yritteliäisyydestään, jopa työhulluudestaan, ja kiitettävästi ovatkin leivässä pysyneet.

Armeija pakkolunasti osan Rovalan maista ja alueella on nyt Rovajärven ampumaharjoitusalue. Kaikkia maita eivät kuitenkaan vieneet ja mm. meillä on kesähuvila Rovajärven rannalla.

JATKUU - tästä painamalla osaan 2